Oppimispäiväkirja viikko 1
En ole koskaan ollut mikään velho tietokoneiden tai netin käyttämisen suhteen. Ajattelen, että tiedän melko vähän siitä, miten internet toimii. Se on tuntunut pitkälti sellaiselta asialta, joka on ja joka tapahtuu meille, ilman että meillä on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, vaikka samalla yksilöiden nettikäyttö mahdollisuudet ja sinne sisällön tuottaminen ovat kasvaneet. Halusin oppia ymmärtämään tätä paremmin.
Ensimmäisellä viikolla opin sekä inspiroiduin netin mahdollisuuksista. Teksti "My website is a shifting house next to a river of knowledge. What could be yours?" muutti sekä näkemyksiäni netistä ja että kurssista.
Toisinaan vitsailen olevani osa iPad-muksujen ensimmäistä aaltoa, sillä aloimme peruskouluni toimesta käyttää iPadeja oppimisvälineenä ensimmäisestä luokasta alkaen. Neljännellä luokalla, jokaiselle oppilaalle annettiin oma iPad korvaamaan kurssikirjoja. Siitä huolimatta opetus netistä on ollut heikkoa, eivätkä opettajatkaan ole aina ymmärtäneet, miten niiden laitteiden ja oppimisalustojen pitäisi netissä toimia. Tavalliselle taatelintallaajalle internet voi olla siis vaikeaa käsittää. Se on "tuolla jossain" niinkuin pilvi, jota Schwulstin tekstissä kritisoitiin metaforana. Vaikka internetiä voi olla vaikea käsittää, siihen on totuttu sellaisena kuin se on, ja tällä hetkellä se tuntuu lähes poikkeuksetta muutamien suurien yritysten ja megamiljonäärien operoimalta. Olemme kenties tottuneet jopa huolettomina siihen, että tietojamme kerätään koko ajan, ja meille jatkuvasti myydään jotain, tai meidät yritetään koukuttaa, koska internet on jotain, mitä meille tarjotaan, mutta johon voimme heikosti vaikuttaa yksilöinä.
Sen takia myös omien kotikutoisten nettisivujen tekeminen on tuntunut hieman hyödyttömältä. Koska elämme eräänlaisessa informaatiokaaoksessa ja sisältörunsaudessa, asioiden saatetaan toivoa olevan selkeitä ja tarkoituksenmukaisia. Sosiaalisessa mediassa julkaisuilla haetaan yleisöä, viihdytetään tai myydään jotain. Tietyiltä sisällöntuottajilta odotetaan tietynlaista materiaalia. Ja haluamme asioiden olevan valmiita, ja esteettisiä, informatiivisia ja omassa lokerossaan. Omien nettisivujen itse koodaaminen tuntuu vastakohdalta tälle, se ei ole sitä mitä yhteiskunta tarvitsee tai ehkä haluaa samalla tavalla kun influensserien somejulkaisut. Olen varmaan itsekin ajatellut tyylillä: "Just because you CAN make a website, doesn't mean you SHOULD." Mitä iloa tai hyötyä jostain nettisivusta on, etenkin kun suurella todennäköisyydellä sitä ei kovin moni näe?
Schwulstin teksti sai minut kuitenkin kyseenalaistamaan hyödyllisyyskysymystä. Yksi suuri tekijä siihen on ajatus yksilön toiminnasta. Olisiko tärkeää, että yksilöt ja ei-kaupalliset tahot tuottaisivat sisältöä internettiin, ja siten vaikuttaisivat siihen ja määritteleisivät nettiä sekä sen tulevaisuutta? Luin myös kaksi tekstiä bloggamisesta: ""Blogging is alive and well" sekä "Why you should have a blog and write in it" Sen insiproimana kävin katselemassa vanhoja blogeja suomalaisilta nukkeharrastajilta eli japanilaisten Pullip-nukkejen keräilijöitä, joiden blogeja joskus esiteini-ikäisenä luin. Silloin aikoinaan myös ystäväni aloitti nukkeblogin ja kävin mielenkiinnosta katsomassa, löytyisikö blogi vielä. Sen lisäksi, että blogi oli olemassa, huomasin, että ystäväni oli päivittänyt sinne vielä viime vuonnakin uusia postauksia. Se tuntui todella ihanalta, huomata että harrastuksen suosion laskemisen jälkeenkin muutamat bloggaajat pitivät yhteisöä pystyssä. Olin itsekin kyseisen harrastelijayhteisön jäsenen kuusi vuotta sitten, mutta instagramissa, johon monet bloggajatkin olivat siirtyneet. Tajusin, ettei sama lämmin ja ihmisläheinen tunne kuitenkaan välittynyt instagramin kautta nukkeharrastajalta toiselle niin kuin blogimaailmassa. Omien pienien nettisivujen tekeminen tai blogin kirjoittaminen on nimenomaan vastapainoa sille, millaiselta internet ja somemaailma pääsääntöisesti tuntuu.
Toinen merkittävä huomio on mielestäni yksilön vapaus netissä. Jos julkaisen tekstiäni tai piirrustuksiani luonnosvihkoistani esimerkiksi some-alustoille, some-alusta tarjoaa melko ehdottomat raamit sille, millaisessa ympristössä tekstiäni tai kuviani jaan, eikä minulla ole mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Sen sijaan oman nettisivun käyttäminen tarjoaa paljon enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaisessa ympäristössä töitäni esittelen. Se on mielestäni hyvin merkityksellistä.
Kolmas asia, joka inspiroi omien nettisivujen tekemisessä on hauskuus ja tekemisen ilo. Siinä missä suunnittelutyö ja vapaa-ajan taideharrastukset ovat minulle tosi mielekästä tekemistä, ja jossa se tekemisen prosessi itsessään on palkitsevampi kuin lopputulos, nettisivujen koodamisessa pätee sama asia, jos siitä pitää. Oman nettisivun rakentaminen pienestä aloittaen ja tyylittely oman näköiseksi tuntuu palkitsevalta. Siksi myös koodamisen opettelu itse, eikä ainoastaan tekoälyn kanssa promptien opettelu, on mielestäni tärkeää aloittelijalle.
Näiden näkökulmien jälkeen "just because you can make website, doesn't mean you should" kääntyy mielessäni ajatukseen siitä, että nettisivujen tekeminen voi olla todella hyödyllistä monestakin näkökulmasta.