Oppimispäiväkirja viikko 4

Miten suunnittelussa voisi hyödyntää vanhaa teknologiaa kestävästi ja eettisesti kritisoiden teknomaksimalistista estetiikkaa ennemminkin kuin romantisoiden retroestetiikkaa, kuitenkin niin että se kiinnostaisi ja herättäisi ajatuksia teknologian nykyjärjestelmistä ja suhtautumisestamme teknologiaan laajemmin, ettei siitä se jää yksittäisten kuplien ideologiaksi, ilman että siitä kuitenkaan tulee myös kuoren kiillotuksen trendi, eikä se myöskään romantisoisi ongelmallisesti rajoitteita ja puutteita?

Tämän kysymyksen kirjoitin vihkooni ylös pohdittuani tekstiäni Permacomputing aesthetics: looking for alternatives in art, design and cultural work. Spoileri varoitus: minulla ei ole kysymykseen vastausta. Teksti oli hyvä, ja permacomputing vaikuttaa todella kiinnostavalta etenkin spekulatiivisen suunnittelun näkökulmasta ja yleisesti vain kunnioitettavalta.. Samalla se tuntui, ei välttämättä ristiriitaiselta, mutta hieman hankalalta ja kaukaiselta. Permacomputing ottaessaan tässä tekstissä selkeän poliittisen paikan, ei tunnu suoraan sellaiselta, mitä alkaa helposti toteuttaa arjessaan ja suunnittelutyössään. Entä kuinka vahvasti sen tarvitsisi olla sellainen? En tiedä sitäkään.

Katsoimme tunnilla videota kaksikosta, jotka purjehtivat ja elivät niin, että yrittivät hyödyntää ja korjata vanhaa, ennemminkin kuin unohtaa sen ja ostaa uutta. Sitä kohtaan koen valtavaa kunnioitusta, koska en tuntunut ymmärtävän mitään siitä videosta. Enkä tiedä, miten hyvin osaisin itseä lähteä toteuttamaan sellaista projektia. Sama tunne minulla heräsi, kun kuulin ajatuksen oman Indesignin tekemisestä. Mieleni ehkä räjähti hiukan, koska ei minulle olisi ainakaan ennen koodi-kurssia tullut mielenkään että sellainen olisi edes mahdollista. En mä pystyis ikinä... ehkä.

Mutta nyt pääsemme ehkä asian ytimeen. Luovuuden ja teknologian erotus ja summa, miten ne kulkevat käsikädessä ja tukevat tai rajoittavat toisiaan. Koodi-kurssi on avartanut ajatteluani siihen, että nettiä ja koodausta voi käyttää luovuuden työkaluina niinkuin teknologiaa yleisesti. Eikä siihen ole mitään kaavaa tai ohjetta miten sitä käyttää työkaluna. Eikä se välttämättä ole edes niin tärkeää miten sitä käyttää. Tärkeää on se, että sen oppii näkemään luovuudelle työkaluna, joka mahdollistaa ja haastaa. Teknologia itsessään ei tarjoa luovuutta, mutta sen käyttäminen luovasti taas tarjoaa. Tämä toki pätee myös kaikkeen muuhunkin kuin vain html ja css koodeihin.

Lopulta siis mitä haluaisinkaan netissä tehdä ja tai miten haluaisinkaan teknologioita käyttää luovuuden työkaluina, pystyisin siihen. Ei rajattomasti, Adoben bugeja tai ongelmia ei pääse korjaamaan. Mutta opettelun ja kokeilun kautta moni asia mahdollistuu, eikä niitä tarvitse sulkea pois.